Kallisarvoinen oma-aika

Huomasin jo pian esikoisen syntymän jälkeen miten arvokkaaksi oma-aika muuttui. Ennen oma-aikaa oli riittämiin, mutta lapsen tulon jälkeen huomasin miten kaikki tämä aika valui sormien lävitse ja sitä jäi kämmenelle enään hyppysillinen. Oma-aika on enään vain se aika joka lapsen ja oman nukkumaan meno ajan väliin. Minun tapauksessa noin 3 - 4 tuntia. Päiväunien aika mene kotiaskareita tehden. Tämä ajan hallinta saattaa olla paikoitellen todella hanklaa. Tämä aika on myös käsittämättömän arvokasta ja siitä haluaa pitää kiinni kynsin ja hampain. Vaikka olisin väsynyt niin en suostu menemään nukkumaan, koska tämä kallis arvoinen aika menisi silloin "hukkaan". Olen välillä, jopa törmännyt tilanteeseen, jossa huomaan melkein joutuvani paniikkiin, koska en meinaa osata päättää miten tämä kallis arvoinen aika pitäisi käyttää. Varsinkin jos käy niinkin hyvin että saa kokonaisen vapaa-illan. Tällöin saattaa huomata aiheuttavansa iteselleen melkein stressiä siitä miten ja minkä parissa tämä arvokas aika pitäisi viettää.

Nyt kun on jo toinen lapsi, niin tiedän että tämä muuttuu vielä hankalammaksi kun puolisoni palaa takaisin työeläämään ja vanhempain vapaa todellinen arki alkaa. Kun vanhempi lapsi menee jo nukkumaan on nuorempi vielä hereillä. Hänet pitää ilta ruokkia ja nukuttaa erikseen. Nuorempi herää vielä yöllä syömään ja vanhempi herää aamulla varhain vaatimaan tuttuja aamu toimia. Huomaan pian että nuo kallis arvoiset 3 - 4 tuntia ovat kadonneet lähes kokonaan. En voi enään valvoa yömyöhään, koska unet jäävät tällöin vähiin ja tulen hulluksi ennen kuin ensimmäinen kuukausi ehtii vierähtämään. Jäljelle jää vain satunnaiset muutaman tunnin "vapaat", joita ei välttämättä osaa etukäteen aavistaa. Tämä tekee etukäteen suunnittelun todella hankalaksi ja oma-aika on tuplannut arvonsa. On todella mielenkiintoista nähdä mitä teen kun huomaan joskus että minulla onkin hetki aikaa tehdä ns. omia juttuja. Pahimassa tapauksessa en saa mitään aikaan.

Olen ajatellut kokeilla uutta lähestymis tapaa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin en ole aamu ihminen. Pärjään kuitenkin helposti noin 6 - 7 tunnin yöunilla. Olen ajatellut herätä muutamina päivinä viikossa reilusti ennen lapsia, ehkä 5:00 aamulla. Tässä olisi se etu että kun olen tintannut ajoissa pari kuppia kahvia naamaan, niin olen virkeä kun lapset heräävät ja heidän aamu toimien läpivienti on helpompaa. Nähtäväksi jää miten tämä tulee toimimaan ja onnistuuko koko idea ylipäätänsä. Lupaan raportoida tämän taktiikan toimivuudesta sitten myöhemmin.

Onneksi tässä oman-ajan lisäksi on myös toinenkin aika, nimittäin se aika minkä vietän lasten kanssa. Näinä aikoina saa välillä sellaista palkkaa, joka korvaa helposti menetetyn oman-ajan. Mutta tästä ajasta kirjoittelen sitten erikseen. Nyt lähden perheen kanssa lomalle, rentoudun ja kerään voimia syksyyn...