Ensimmäinen viikko takana...

Eka viikko koti-isänä alkaa kohta olemaan takana. Homma on sujunut suhteellisen helposti vaikka jotkin asiat vielä vaativat vähän hiomista. Ensimmäinen silmiin pistävä asia on, että aamuisin sängystä ylös nouseminen ei olekkaan niin helppoa kuin luulisi. Kun poika herää innokkaasti ylös, niin minun pitää saada välittömästi puurovesi kiehumaan hellalle. Itse tarvitsen aamukahvin ennen kuin kykenen toimimaan järkevästi. Asiaa voisin varmasti helpottaa jos illalla lataan kahvin keittimen valmiiksi, että aamulla ei tarvitse muutakuin hypätä sängystä ja napsauttaa kahvinkeitin päälle ja siitä sitten saman tien puurovedet tulille.

Jostain syystä illuusio siitä että ei tarvitse mennä töihin luo minulle sellaisen tunteen että aamulla ei ole kiirettä nousta sängystä ylös. Todellisuudessahan minä en lähde töihin, mutta työt ovatkin nyt kotona ja näissä töissä aikatauluista myöhästyminen rangaistaan itkupotku raivareilla. Jokainen jolla on kokemuksia lapsista tietää, että ei siihen pisteeseen heidän kanssa halua joutua.

Minulla on onneksi tämä ensimmäinen kuukausi eräänlaista pehmeää laskua, sillä vaimoni on vielä kotona. Hän palaa työelämään vasta ensikuussa ja silloin alkaa vasta ne tosi hommat. Siihen mennessä pitää lasten rytmit olla jo selkärangassa tai olen pahassa pulassa...