Tosi toimet käynnissä...

Lomat ovat nyt takana ja ensimmäiset todelliset koti-isä päivät ovat nyt takana. Vaimoni siis palasi töihin ja arkipäivisin talossa olen enää minä ja lapset. Kun vaimoni sulki ulko-oven perässään ja minä jäin vauva sylissä eteiseen, kesti hetken kasata ajatukset ja ymmärtää että tästä se nyt sitten alkaa. Ajattelin että otetaan alkuun nyt hieman iisimmin, eikä nyt heti tehdä mitään ylimääräistä. Ensimmäisenä aamuna molemmat lapsistani olivat vielä kipeitä. Lapset eivät valitettavasti ajattele ottavansa yhtään sen iisimmin. Vaatimukset ovat minulle samat, kuin monessa liemessä keitetylle lasten hoitajalle. 

Vaikka olen ymmärtänyt että lasten kanssa ajankäyttö muuhun kuin lasten hoitoon on hankalaa, pääsi se silti vähän yllättämään. Ensin viihdytän, syötän ja hoivaan vauvaa.  Vanhempi lapseni katselee puuhiani ja vaatii myös osakseen huomiota. Saan vauvan nukkumaan ja vanhempi lapsistani tajuaa että nyt minulla on aikaa hänelle, joten hän alkaa vaatia entistäkin tiukemmin huomiota. Joten vauvan nukkuessa viihdytän vanhempaa lastani. Kaikki kotiaskareet kuten ruuanlaitto, pyykinpesu, yms. pitää hoitaa ovelasti leikin ohella. Vanhempi lapsistani onneksi mielellään osallistuu päivän kotiaskareihin, jos hänelle antaa jotain helppoa pientä aherrettavaa. Kun nuorimmainen on hereillä ja kaipaa läheisyyttä, ei ole mitään tehtävissä. Jos yritän tällöin tehdä kotiaskareita, hän katsoo minua tuimasti ja huutaa käskevällä äänellä joka raastaa korvia. Tässä kohtaa pitääkin olla tarkkana, kun nuorimmainen on kiukkuinen, niin vanhempi lapsistani näyttää hoksaavansa että minulla menee keskittyminen nuorimmaisen hoitamiseen. Eli tällöin hän yrittää tehdä juuri niitä asioita jotka ovat kielletty tai sitten hän heittäytyy muuten vain holtittomaksi. Käyn vaihtamassa nuorimmaiselle vaipan ja palaan olohuoneeseen vain huomatakseni että kaikki sohva tyynyt on heitetty lattialle. Olohuone on hetkessä muuttunut sekaiseksi. Paikoitellen vanhempi lapseni, menee jopa niin pitkälle että voidaan sanoa että hän kiusaa minua. Kun olen puolustus kyvyttömänä vauva sylissä hän saattaa ottaa esineitä joita hänen ei ole lupa ottaa. Tänään hän sammutteli radiota, jota kuuntelin samalla kun syötin tuttipullolla nuorimmaista.

Parin ensimmäisen päivän jälkeen huomasin että en ollut oikeastaan saanut mitään ihmeellistä aikaiseksi, siis normi kotiaskareiden lisäksi. Suurin osa energiasta meni kun pyrin pitämään molemmat lapset tyytyväisenä. Pahin ongelmanihan on tietysti se, että en ole vielä onnistunut luomaan selvää toimivaa rytmiä. Aamulla homma on hanskassa. Nyt ymmärrän että minun on oltava ylhäällä ripeästi, enkä voi jäädä sänkyyn lojumaan. Ensi töikseni napsautan kahvinkeittimen päälle ja laitan puuro veden kiehumaan. Puuro on ollut nyt aina valmiina ennen kuin vanhempi lapsistani ehtii hermostua. Seuraavaksi tavoitteenani onkin luoda selkeät päivä rutiinit ja totuttaa molemmat lapset niihin. Tällöin tehokas ajankäyttökin pitäisi olla helpompaa…